Sunnuntai. Still some jetlag.... rgghhr..

Siis huhhuh. Miten paljon kaikkea voi mahduttaa kolmeen päivään? Anssi testaa! Vastaus: ei riitä aika kirjottamaan kaikesta niin yksityiskohtaisesti kuin viime blogitekstissä. On tullut pyörittyä keskustassa(joka on muuten iso.), tutustuttua mahtaviin ihmisiin, opiskeltua ahkerasti kieltä, pyöritty ja eksyilty(eikun en myönnä mitään!) lisää keskustassa, syötyä maukasta ruokaa ja eihän tässä melkein muistakaan enää kaikkea..! :D

Muttamutta, sunnuntaista nyt ainakin piti kertoa!


Sunnuntaina siis oli vielä mukavan jet laginen päivä myöhäisine herätyksineen, aivopieruineen ja töppäilyineen, mutta paljon tuli tehtyä silloinkin! Kävin vähän kävelemässä lähiympäristössä ja tutustuin paikallisiin ruokakauppoihin etsiessäni saippuaa ja shampoota. Se on muuten vaikeaa löytää täältä harakanvarvaskirjainmerkkien keskeltä se shampoo teksti... joka ei yleensä ole edes englanniksi kirjoitettu. シャンプー on siis shampoo ja sitten kun niissä halvatun puteleissa on riveittäin muutakin tekstiä + kanjeja mielin määrin niin hhrhrhmhmhmfh. Bakagaijin time!!


--Anssi the bakagaijin part 3!!--

Ei ehkä sillain samalla tavalla paha kuin aikaisemmat, mutta hauska juttu silti. Tosiaan ömppäsin varmaan puolisen tuntia siellä pikkukaupassa shamppoo- ja suihkuvermehyllyn edessä(oletin että pikkuisen pienemmästä kaupasta olisi helpompaa löytää sitä shamppoota... no ei ***** ollut.). Onneksi siihen puolen


päivän aikaan siellä ei pyörinyt paljoa porukkaa, muuten itsestäni leviävä hien ja sitä peittävän deodorantin hajun määrä olisi saattanut nyrpistää paikallistenkin suvaitsevaisia neniä.

(faktaa(i think.)!! Japanilaisten ei ymmärrykseni mukaan tarvitse käyttää samalla tavalla deodorantteja kuin meidän länsimaalaisten. Hien hajua en ole täällä helteisinä (n. +30 astetta lämmintä päivittäin) päivinäkään täyteenahdetussa metrossakaan haistanut! Ja paikalliset liikkuu puvut päällä(jätkät tiedätte että kuuma voi tulla!), pitkät, paksutkin housut jalassa ja useampi paita päällä ja eivät kärsi tästä ainakin minua vaivaavasta vaatteet hiestä märkänä -ongelmasta....)

Noh, siinä sitten ihmettelin niitä pulloja aikani, kunnes osasin ainakin jotain shamppoon tapaista sieltä hyllystä ottaa. Melkein ehdin kassalle asti, kunnes tajusin että eikä..naisten joku erikoisshamppoo kukkajuttuineen jne.. pullo vaihtoon ja tylsimmän näköinen purkki matkaan(oli lopulta sitten ihan oikeaa tavaraa shampoo+conditioner meininki) ja kassalle. Yllättävän helpolta kuulostavat asiat voi olla joskus yllättävän vaikeita.

Illemmalla oli sitten sama juttu suihkusaippuan kanssa. Niissä purkeissa ei sitten lukenut sitä saippuaa tai edes soap.

--end of part 3--

Heti majoituksen vieressä on tällaista maisemaa.

Siinä vasemmalla oleva 3 kerroksinen valkoinen rakennus on majoitukseni.

Nousuveden aikaan tämä jokimeininki näyttää tältä, laskuveden aikaan vettä ei ole ollenkaan. Tai sitten veden määrää hallitsee joku mysteerivoima tai sitä ohjataan tai dunno.

Saippuaseikkailulta palailtuani ja eväitä syötyäni lähdin thaimaalaisen kaverini kanssa ja opastamana keskustaan Tenjin -nimiselle alueelle. Ensimmäinen ostos oli uusi adapteri seinäpistokkeisiin. Stockmannilta ostamani, n. parin kympin kapistus EI OLLUT YHTEEN SOPIVA LÄPPÄRINI LATURIN KANSSA! Liian iso töpseli. Lentää kohta äkäistä palautetta stokkan aspaan mur. Täällä adapteri maksoi sen 160
 yeniä, eli n. 1,4€.

Seuraavaksi pyörittiin Tenjinin maan alla olevassa ostoskäytäväkompleksissa. Tämä paikka oli mielettömän iso, saa Kuopion alatorin näyttämään mitättömältä montulta. Täältä mukaan tarttui muutaman kympin arvoinen PrePaid puhelin!!! Oma puhelin ei toimi täällä muuten kuin kamerana, edes langaton ei oikein toimi :<


--Anssi the bakagaijin part 4!!!--

Khyl, part neloseen päästiin jo. Puhelinkaupassa pyöriminen ei sinänsä ole mitenkään ihmeellistä, paitsi jos on japanissa ja ei osaa japania. Siinä yritin englanniksi selittää, että pre paid puhelin kiitos, mutta japanilainen oli siinä täysin confused ja hymyili yrittäen ymmärtää mitä hain sieltä. Onneksi mukana oli se kielitaitoinen kaverini, muuten ei olisi puhelimen hankinnasta tullut mitään. Aina kun yritin jotain selittää niin meni kassatäti vain enemmän sekaisin ja kaverin piti selitellä että tätä tuo tampio yrittää täältä ostaa.. :DD Needs moar language lessons plz.

--End of part 4--

Puhelinseikkailun jälkeen kierreltiin kauppoja thai-kaverin ostellessa tuliaisia perheellensä. Maanantaina hän lähtikin sitten takaisin thaimaaseen, sillä japanissa asuminen oli tullut hieman liian kalliiksi. Puolisen vuotta hän kuitenkin kertoi täällä tällä kertaa asuneensa!!
Täkäläiset herkut, leivokset yms. vähän kalliimman näköiset mässyt ovat yllättävän maukkaita! Ja kaikki on kauniisti esitelty pakkausten eteen sijoitetuista muovisista näytekappaleista (ovat melkein aidon tavaran näköisiä) Elikkä tietää mitä paketti sitten sisältää, toisin kuin esim. tutuksi tulleiden valmisruokien kohdalla. Kuinka usein Paketin päällä oleva tuotekuva on oikeasti vastannut sisältöä? Liekö tällaista edes tapahtunut hmm..?

Seikkaillessa aika rientää. Ja nälkä iskee! Mihin sitten syömään?? SUSHIRAVINTOLAAN! Vieläpä pikkukujilta löytyneeseen semmoiseen! Täysin japanilainen paikka ja ainoana länsimaalaisena pistin varmaan hyvin silmiin sieltä, mutta menoa ja ateriointia se ei kenenkään kohdalla näyttänyt haitanneen.

Joku torialue eeeehkä Tenjinin shoppailualueen läheltä..? En muista, käveltiin tosi paljon.

Akasakan pikkukatuja. Täältä jostain se sushipaikka löytyi ja oli muuten hienon näköistä pimeällä! Ja täällä uskaltaa näilläkin kaduilla kävellä huoletta, Jos eksyy, niin paikalliset auttavat mielellään.

Omnom mustekalasushia!

Sushia tuli nassutettua mahan täydeltä! Paikka oli sellainen, missä sushiannokset tulevat liukuhihnalla asiakkaille ja siitä sitten napataan mitä halutaan. Maksaminen toimii niin, että tarjoilija laskee lautasten määrän ja värien perusteella laskee lopullisen hinnan ruokailulle. Toimii! Muutenkin ravintoloissa ruokaillessa ei ole koskaan tarvinnut odotella kymmentä sekuntia pidempään palvelua ja ruoat tulevat melkein heti pöytään. Tilatessasi saat kuitin heti, ja annos tuodaan nopeasti. Sitten kun olet syönyt niin kuitti viedään kassalle, jossa sitten tilatut ruoat maksetaan. Miten ne oikeasti länsimaissa osaa nysvätä niin pitkään kaiken palvelun kanssa? Ottaisivat näistä paikoista mallia... Helsingin mäkkärissäkin Big Mac tulee hitaammin pöytään kuin annokset täällä..

Lots of sushi. nom.

Puhelin. Pari kymppiä maksoi ja ei kyllä suomesta samanlaista samaan hintaan saa 2mp kameroineen, sähköposteineen ym ominaisuuksineen. Wau. Onneksi prepaid saldo on selkeästi englanniksi selitetty ja palvelu yksinkertainen, ettei apinakaan saa vahingossa mitään lisälaskua aikaiseksi. En varmaan minäkään, sillä se vaatisi lisää asioimista ja rahan lataamista kortille asiakaspalvelupisteessä, mihin ne eivät minua kielitaitoni vuoksi ehkä ihan hetkeen kaipaa.. :DD 

Syömisen jälkeen suunnistin sitten suoraan takaisin kämpälle, olihan kello jo melkein kymmenen. Metrolla liikkuminen sujuu jo luontevasti ja pysäkit ovat tuttuja eikä englanninkielisiä kuulutuksia enää kuuntelekaan. : )
Maanantaista ja tiistaista sitten huomenna ehkä lisää... Tänäänkin (tiistai) tuli käytyä Canal Cityssä, mistä sitten myöhemmin lisää ;) Hyvät yöt sinne teille taas kaikille!

Lähtö+saapuminen nousevan auringon maahan. Jeah.

Noniin tässä tämä odotettu(?) matkablogini nyt on ja matkakertomus pääsee alkamaan! Tekstin ulkoasu, muotoilu, kielioppi yms. tulee olemaan vähän mitä sattuu, johtuen aikatauluista, jaksamisesta(ainakin näin alussa kiitos jet lagin), asian määrästä ja omasta mielenkiinnosta (sen puutteesta) kirjoittaa kaikkien kielioppisääntöjen mukaan. ;) Tässä pääsi vielä käymään niin, ettei läppärini laturijohto sopinut ostamaani adapteriin ollenkaan, joten virta pääsi akusta loppumaan ja blogin kirjoitus viivästymään. Nyt on onneksi taas kaikki reilassa, uusi adapteri ja aikaa kirjoitella! ;D

Reissu pääsi siis alkamaan aikataulun mukaisesti pakkaushärdellistä huolimatta! Perjantai-aamuna pakkailin loputkin kamppeet kasaan, siivosin kämppää minkä ehdin (lähinnä ettei mikään voisi potentiaalisesti kasvattaa jalkoja/lonkeroita/tms ja mönkiä vaanimaan viattomia kansalaisia) ja bussilla sitten ajelin kentälle.

Koko omaisuus levitettynä lattialle lähtöä edeltävänä iltana.

Oli jännä huomata check-inin toiminnan muuttuneen aiemmasta muistamastani (onneksi helpompaan päin). Edeltävänä iltana olin tehnyt check-inin internetin kautta, joten kentällä kaikki kävi todella helposti turvatarkastukset ja kaikki. Laukku heitettiin vaan bag drop tiskille ja koneeseen pääsi puhelimeen lähetetyllä lipulla. Viimeiset suomalaiset saaristolaisleivät syötyäni ja tuliaisviemiset ostettuani (lappalainen noitarumpujuttu, vien kielikoululle) jäin portille odottelemaan koneeseen pääsyä. 80% japanilaisia. Ja yksi pieni lapsi, joka faceplanttasi portilla äitinsä yrittäessä saada kolossaalista lastenistuinta koneeseen. Myönnän ajatelleeni, että mistä näitä tämmösiä oikein löytyy ja naurahdin lapsen oikeasti tyylikkäälle läsähdykselle(no worries, ei sille mitään käynyt) lattialle mahallensa, kädet jalat levällään tähtiasennossa. Karma sitten kuitenkin puuttui peliin ja sijoitti tämän lapsen potkimaan selkänojaani lennon ajaksi.. Onneksi lapsen äiti puuttui potkimiseen, piti lapsen kurissa ja rauhallisena ja sain kun sainkin lennon aikana pari tuntia unta! (Insert "YAY!" here) Lisämainintana se, että takanani tosiaan istui koneen ainoa itkupotkuikäinen lapsi. Nice.

Viimeisiä näkymiä Suomesta. Tämän jälkeen
kaikki elektroniset laitteet piti sulkea nousun
ajaksi ja päätin nukkua päikkärit.

Tasaista, hyvin tasaista Pohjois-Siperian maastoa
kuivuneine joenuomineen ja tundrineen... Tonne en ehkä
haluaisi joutua..!

 Lento sujui yllättävän hyvin jatkuvasta loppumattomasta selkähieronnasta huolimatta, jopa tarjoiltu ruokakin maistui yllättävän hyvälle sisältäen ensimmäisen Anssi the bakagaijin(tyhmä ulkomaalainen) kokemuksen!


--Anssi the bakagaijin part 1--


Lentokoneruoka oli muuten tavanomaista (jos nyt vähän herkullisempaa kuin yleensä), mutta sisälsi salaatin sijaan pienen kupillisen nuudeleita ja syömäpuikot! Näiden nuudelintapaisten päälle oli ripoteltu pieniä vihreitä kasvinpalasia, joiden alkuperä jäi paperisen maun takia mysteeriksi. Noh, näin vieressäni istuvan japanilaisen miehen aloittavan kyseisestä nuudelimeiningistä, joten tämän täytyi siis olla alkuruoka tms. salaatin sijainen. Enempää miettimättä avasin kannen ja lähdin nassuttamaan nuudeleita puikoilla parempiin suihin miettien samalla, voiko mauttomampaa ruokaa löytyä mistään! Sitten vilkaisin vierustoverini ruokailun edistymistä ja tällähän oli nuudelit jossain
kastikkeessa!! Miksi mulla ei sitten ollut kastiketta tai muuta siinä seassa!? Kateellisena siinä puikotin pari nuudelia suuhuni ja sittenhän tajusin siitä tarjottimelta pienen muovipaketin. Aha. Löysin kastikkeeni. Selvisi samalla miksi vieressäni istuva japsi katseli ruokailuani vähän kummasti... hieman nolotti, tai niinkuin täkäläiset kai sanoo: Hazukashii!! (*ﾟｰﾟ)ゞ

--End of Anssi the bakagaijin part 1--


Yömoodi, eli valojen sammutus matkustamosta tapahtui hetki aterioinnin jälkeen ja kuten suurin osa muistakin matkustajista, päätin itsekin yrittää saada unen päästä kiinni. Japanissahan oli jo kello puolenyön tienoilla!

*TUMPS!* "BYÄÄÄH!!!"

Tuohon siis heräsin sen parin tunnin nukkumisen jälkeen. Kylläh.. takanani istuvalla lapsella oli hätä, oli ehkä mahdollisesti potkaissut selkänojaani liian kovaa(herättäen samalla minut jee). Noh. maisemien katselun aika! ..ja tehokkaampien korvatulppien esiin kaivamisen myös.. Ja ikkunasta näkyi..... SIPERIA! Eeppisin lento-onnettomuuden tms. pakkolaskun paikka! Sinne vaan crash boom ja neuvostoajoilta unohtuneelle vankileirille töitä tekemään karvalakki päässä eikun.. Noh onneksi syöksymisiltä ja onnettomuuksilta vältyttiin (takana oleva lapsi tosin itki edelleen äitinsä tätä rauhoitellessa). Kuvia en kehdannut enempää ottaa kuin nuo 3 vieressä olevaa. Kaksi viimeistä lentokuvaa ovat jo Japanin maisemia. Mitä lie vuoristojuttua ovat, sitä en tiedä.


-Tokyo Narita Airport-

Huhut pitivät paikkansa. Tokion lentokenttä on uskomattoman siisti!! Siis nyt puhun puhtaudesta. Lattiat, seinät, kaikki on selkeästi pidetty hyvin ja huolellisesti puhtaana ja ympäriinsä juoksikin siivoojia imureineen ja moppeineen siellä täällä siistimässä meidän turistien jälkiä. Jopa vessat (oli muuten ensimmäinen pysäkki lennon jälkeen) olivat ehdottomasti siisteimmässä kunnossa olevat julkiset vessat, missä olen koskaan käynyt. Mutta siellä odotteli sitten ihan toisenlainen jännä. Japanilaiset vessanpöntöt. JUMALAUTA MIKSI NIIHIN PITÄÄ TUNKEA NIIN MONTA NAPPIA!??!? Varmaan enemmän teknologiaa niissä kapineissa kuin avaruussukkulassa aikoinaan! Oli istuinlämmitintä, perssuihkua, naisille oma bidesuihkujuttunsa, suihkujen paineen säätöä, POWER DEODORIZER eli mitä lie kukkaistuoksua ollut, vessan normihaju ainakin peittyi tehokkaasti... Lisäksi vielä nappi, jota painamalla sai juoksevan veden äänen taustalle. Päräytitpä miten kovaa tahansa niin se olisi peittynyt pöntön "vesipuro" äänen alle.

Kyllä. WC-pöntön controlpanel. 

Seinällä oli A4 kokoinen WC:n käyttöopas. Equipment to cleansing the buttocks. Siis... Japsit, mitä v*ttua?! :DD

Vessaseikkailun jälkeen lähdin paikantamaan laukkuani liukuhihnalta. Toisin kuin yleensä, se löytyi heti (ehkä vessassa kesti sen verran ettei sitten siellä tarvinnut odottaa..emt.. ei sitä laitosta uskaltanut käyttää heti :DDD ) ja pääsin suuntaamaan sisämaan lentojen check-in tiskille hakemaan lippuani Fukuokan lennolle. Ja vielä noin 5h 30min odottelua kentällä.

ENSIMMÄINEN JAPSIRUOKAKOKEMUS JAPANISSA!! Ostin hetken ujoilun ja arkailun jälkeen annoksen meat udonia, eli udon nudeleita ja lihapalasia. Ja oli muuten hyvää! Onneksi täällä vielä ravintolan myyjä puhui vähän englantia.. Muuten olisin voinut kuolla nälkään. Ja nälkä oli. Lentsikkamuona ei paljoa täytä. Onnistuin myös ostamaan vettä. Nyt tiesin miltä vesi näyttää. En kuole ainakaan janoon.. :'D Loput odottelusta katsoin TV:stä jotain random ass animea.

-Fukuoka-

Lento Fukuokaan meni, noh, nukkuessa. Heti koneeseen päästyäni nukahdin naama ikkunaa vasten(jouduin pyyhkimään syljet herättyäni..) ja matkan puolessa välissä minua heräteltiin ja tarjottiin teetä. Ja japanissa vihreä tee on oikeasti vihreää, eikä ruskeaa tai oranssia tai keltaista niinkuin Suomessa vihreät pussiteet. Ja hyvää tämä tee oli. Herätti ja jaksoin katsella taas maisemia ja ISOJA KAUPUNKEJA PERKELE! Helsinki=tuppukylä jossain korven keskellä näihin verrattuna.

Fukuokan kenttä ei ollut sitten ihan niin siistissä kunnossa kuin Tokyo Narita, mutta suht siisti sekin. Ilmasto ainakin on täysin erilainen, kanarianmatkaan/välimeren maihin verrattava, kuuma, hiostava ja kostea. Kuulemma sadekausi menossa tässä. Vettä ei kuitenkaan satanut. On muuten tosi hyvä miten täällä on nuita juoma-automaatteja joka nurkissa. Lähes kielitaidottoman ei tarvitse janoon kuolla, vaan tutut kokikset yms. löytyi heti kentän ulkopuolelta. Yenit taas esiin ja janoa taltuttamaan! Sitten vuorossa subway!

Elikkä siis metrosta nyt kyse. Lippusysteemi on muuten hyvin erilainen kuin suomessa, missä ollaan totuttu ostamaan se yksi, kaikkeen sopiva lippu ja marssitaan sitten valitsemaamme julkiseen kulkineeseen. Täällä Japanissa systeemi on vähän erilainen:

1. Katso kartasta, miten paljon maksaa määräasemalle kulkeminen. Laita lippuautomaattiin sama määrä rahaa ja osta lippu. Mitä pidemmälle matkustaa metrolla, sitä enemmän rahaa pitää lippuun käyttää. Tarjolla myös päivälippuja joilla matkustelee metrolla sitten sen ostopäivän ajan mielinmäärin. Pesee pk-seudun lippusysteemin mennentullen. 

2. Laita lippu portissa olevaan aukkoon. Portista et pääse laiturille ilman lippua ja porttia vahtivat vartijat pienessä kopissaan. Lippu sujahtaa portissa olevaan lippuaukkoon ja ilmestyy toiselta puolelta ulos, porttien päästäessä sinut läpi.

3. Matkusta metrolla määräasemallesi. Pidemmälle voit mennä, mutta silloin et varmaankaan pääse asemalta pois. Laiturilta poistuessa täytyy lippu jälleen laittaa porttiin. Pummilla matkustaminen ei siis onnistu täällä. 

Metrolla matkustaminen oli helppoa ja turvallisen oloista ja metrotkin olivat SIISTEJÄ! Ei mitään virtsan tms. hajua eikä roskia missään, niinkuin ah niin ihanassa Helsingin metrossa+laitureilla. Ja asemat näkyvät myös englannin kielellä. 

Hämmästyin suuresti, miten vieraanvaraista ja ystävällistä paikallinen väestö on. Metroasemalta poistuessani ehdin ehkä 2 min seisoa laukkuineni paikallani kun yritin karttaa kaivaa esiin ja siinä oli jo joku paikallinen vanhempi mies kysymässä englanniksi "Do you need some help? Where are you trying to go?".

--Anssi the bakagaijin part 2--

Päästiin jo saman päivän aikana toiseen munaukseen! JEIJJ!!

Olin kuullut, että avusta kieltäytyminen olisi loukkaavaa. Päätin siis antaa tämän vanhuksen auttaa, vaikka suurin piirtein tiesinkin minne mennä. Eihän se ihan putkeen mennyt. Sanoin jotain mitä tämä vanha mies varmaan jäi hetkeksi miettimään, vaikkei sitä ulospäin ehkä näyttänytkään.. Majoitukseni on Yayoi-nimisessä kaupunginosassa. Vähänkin japania ymmärtävät ja varsinkin enemmän mangaa ja animea seuranneet ymmärtänevät miten saatoin kusta tässä. Väsyneenä, n. 2h unta saaneena aloin sitten selittämään ongelmaani:

"Where can I find yaoi?" (Wikipedia: Yaoi tarkoittaa pääosin naisten toisille naisille piirtämää homoeroottista, miesten välisiä suhteita kuvaavaa mangaa.) Onneksi korjasin heti (siis oikeasti heti samantien) perään Yayoi.... :'D Noh, mies sitten ensin neuvoi ja hyvä ettei hihasta lähtenyt vetämään kun lähti minua viemään oikeaan suuntaan parin korttelin verran ja kyseli sitten monta kertaa, että löydätkö varmasti perille, osaathan nyt sinne? :D Muistutus itselle: ole tarkkana niiden sanojen kanssa.........

--End of part 2--

Majoitus löytyi onneksi helposti ja sinne päästyäni otin vastaan huoneeni ja vein kamppeet sinne. Paikan manager, pieni iloinen kiinalaisnainen, alkoikin sitten heti esittelemään paikkaa. Muita asukkeja ei juuri näkynyt, olivat juuri lähteneet bilettämään jonnekin. Huone on aika simppeli, pieneen yksiöön verrattava, mutta japanilaistyylinen tatameineen ja futon-sänkyineen. Ja ilmastointi <3 Vessa on sentään normaali(hko), löytyy suihku+kylpyamme ja NORMAALI vessanpönttö. Ei space-wc kokemuksia täällä, huhhuh.. 

Huoneeni, matkatavarat vielä levällään.. Erittäin kotoisa ja mukavan oloinen kämppä.
Patjalla nukkuminen toimii, vaikkakin koko setti poikkeaa reilusti suomalaisesta lattiamajoitus-
järjestelystä.

En kauaa ehtinyt täälläkään olla: Yhteisiä oleskelutiloja tutkiessani yksi asuntolan asukeista moikkasi ja esittäytyi. Tämä thaimaalainen kaveri oli juuri lähdössä ulos syömään paikallisen ystävänsä kanssa ja koska itse olin juuri lähdössä etsimään kauppaa ja ruokaa, kutsui hän minut mukaan! Kävimme pienessä, ilmeisesti suositussa japanilaisessa ravintolassa ja nämä kaverukset auttoivat annoksen valinnassa ja sen oikealla tavalla syömisessä. Oikeanlaista etikettiäkin opettivat ja mahat täynnä poistuttiin aterioinnin jälkeen etsimään minulle ruokakauppaa, josta ostin aamupalaa itelleni.

Aamupala: Appelsiinimehua, melon-pan(makea pullamainen leipä. ei mitään tekemistä melonien kanssa.)
ja koska kahvi on hyvää ja kahvia en uskalla vielä laittaa, niin kahvinmakuinen leipä!

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin neljän viikon oleskeluni Fukuokassa oli alkanut. Pari tuntia olin ehtinyt olla perillä ja olin jo saanut kaksi uutta kaveria ja ruokaa seuraavalle aamulle! Sekä laukut kaikki tallessa hyvän mielen kera! Success? (yes.)

Tämä siis lauantaina, saapumispäivänäni (24.5.) Sunnuntaista kerron enemmän huomenna, sillä kello on nyt yli 1 yöllä ja huomenna pitäisi kouluun mennä. Uupss... noh. kahvileipää naamariin! Herättäisköhän samalla tavalla kuin normaali kahvi hmm.. :D Hyvää yötä siis vaan teille lukijoille, tämä reissaaja kiittää, kuittaa ja painuu pehkuihin!